Uudistuneeseen taloon piti hankkia lisää elämää, jotta se alkoi jälleen tuntua kodilta. Danny ei tajunnut, mutta ehkä tarkkasilmäisimmät huomaavat, että noissa kaloissa on jotain vikaa. Akvaariosta jouduttiin kuitenkin pian luopumaan, sillä se esti keittiöön kulkemisen.

Jane oli palannut kotiin Rogerin kanssa. Ensimmäisellä aterialla pari sopi hankkivansa perheeseen karvaturrin.

Vanessa luotti täysin tyttärensä puolisonvalintaan, mutta Danny koki vähintään oikeudekseen tiedustella vävyehdokkaan työmenestyksen, rahatilanteen ja mahdollisen rikosrekisterin. Roger vastasi rehellisesti kaikkiin kysymyksiin aivan kuten hän oli harjoitellutkin, mutta yliopiston arvosanoista kiinnostuneisuus oli hänelle yllätys. Roger ei ollut varma, riittäisikö magna cum laude approbatur isäukolle, joten hän päätti esittää seuraavansa Kokkisotaa niin innoissaan, ettei muka kuullut mitään.

Janen rakkaus eläimiin kukoisti. Rakkaudenosoitukset kuitenkin tuppasivat osumaan vääriin otuksiin.

Vanessa oli aina unelmoinut kauniista puutarhasta, minkä avulla hän pääsisi puutarhakerhon jäseneksi. Nyt hänellä viimein oli se piha, joten hän soitti Armas Kotalan arvioimaan sitä.

Kun homma oli viimein illalla tehty, Armas häipyi pikku apureineen ja ilmoitti, että puutarhakerhoon pääsy oli selvää, mutta toivomuskaivoa ei herunut. Pihaa olisi kuulemma pitänyt laajentaa.

Seuraavana päivänä onnellinen nuoripari päätti lähteä koiraostoksille hienolla autollaan.

"Entäs tuo paksu pörrökoira?" Jane ehdotti.

"Ei missään tapauksessa. Ei mitään paksua tai isoa. Minä haluan söpön pikkukoiran, niinkuin sillä Pahis Riltonilla on", Roger tuumasi.

Tällainen heidän koirastaan sitten tuli. Nimeksi annettiin Basti.

Roger ei pitänyt mistään niin vähän kuin huonokäytöksisistä koirista, joten hän rupesi heti opettamaan hauvalle tapoja.

Samoihin aikoihin Jane huomasi masunsa hieman paisuvan, mutta ajatteli sen olevan vain ne kuusi hotdogia, jotka hän oli pistänyt poskeen aiemmin päivällä.

Danny hankki Bastille ikioman mökin etupihalle, ja oli varma, ettei naapurinkoirat tulisivat olemaan kateellisia.

Roger oli hankkinut töitä poliisina, joten Vanessan kuntorata tuli tarpeeseen.

"Hei, katsotaanko välillä mäkihyppyä?" Roger ehdotti.

"No ei varmasti. Mä katson nyt tätä Kokkisotaa, ja jos ei herralle kelpaa niin mene vaikka pesemään autoa", Jane vastasi ärtyneesti.

Basti osoittautui hulluksi koiraksi. Se ei repinyt postitytön housuja, eikä haukkunut sille, vaan sen sijaan yritti pelotella neitiä syöksymällä täysiä tätä kohti.

Rogerin unet alkoivat olla vaarallisia, vaikka onhan Vanessa toki varsin viehättävä mummeli.

"Voi pojat!" kiljaisi Jane, kun huomasi masunsa kasvaneen lisää. "Roger, luulen, että meidän pitää mennä naimisiin."

"Oukkidoukki", Roger sanoi.

"Tervetuloa, tervetuloa. Kerrassaan hienoa, että pääsitte tulemaan, herra", Roger tervehti häävieraitaan.

"Ilo on minun puolellani. Näin lehti-ilmoituksenne, jossa etsitte häävieraita, ja ajattelin, että mikäpäs siinä ja toin veljenikin. Hehheh!" sanoi herra ja paljasti Dannylle, ettei Rogerilla ollutkaan ystäviä.

Vieraita ei siis ollut paljoa, vain Janen sisarukset ja kaksi tuntematonta veljestä kutsuttiin.

"Minä Jane Caroline Cotton otan sinut, Roger Christopher McDonald, miehekseni ja rakastan sinua niin myötä-, kuin vastoinkäymisissäkin."

"Niin minäkin. Eikun... Minä Roger Christopher McDonald otan sinut, Jane Marilyn Cotton..."

"Caroline!" Jane keskeytti.

"Eikun Jane Caroline Cotton, vaimokseni ja rakastan sinua ylä- ja alamäissä ja varsinkin pulkkamäessä!"

Seremonian loputtua koko juhlaväki oli innoissaan, sillä nyt päästäisiin juhlimaan!

Jotkut vieraat tosin eivät olleet edes katsomassa siskonsa naimisiinmenoa. Säästä puhuminen oli ilmeisesti mielenkiintoisempaa ja eräillä sitä on vielä aamutakkikin päällä. Hyihyi.

Vanessalla oli ollut ikävä Sethiä, jonka hän omi itselleen koko päiväksi. Hän olisi niin halunnut pojastaan perijän, mutta tyytyi toki kaksoisolentoonsa Janeenkin. Tuntemattomat veljekset eivät olleet vielä päässeet maistamaan booliakaan, mutta rähinä syntyi silti heti.

Dannyllakin taisi olla muut mielessä kun hän jakoi lökyööliä juomalaseihin.

"No niinpä! Siis mä olin silleen et no daa, ja sit mä menin sinne ja..." Roger selitti innoissaan.

"Aivan... Siis mitä sä sanoitkaan?" Jane kysyi, sillä oli keskittynyt johonkin aivan muuhun.

Ja koko iltapäivä kului tuntematonta herraa tuijottaen. Onneksi katseet eivät merkitse simeille mitään. =D

Juhlat onnistuivat täydellisesti, tottakai, ja limu saapui illalla hakemaan parimme häämatkalle.

Yöllä, kun matkalta oltiin jo saavuttu, alkoi synnytys, eikä Roger tajunnut lopettaa koiran kouluttamista.

"Ohoh, tämähän meni hyvin, kulta. Ethän sä tarvinnut edes apua", Roger iloitsi.

"Niin", Jane tyytyi vastaamaan ja veti kasvoilleen pirteän tekohymyn.

Pikku tulokas oli tattadataa, poika, joka kastettiin Andyksi.

Vanessa-mummi oli ehkä kaikkein innoissaan pojasta ja oli valmis auttamaan tämän hoidossa milloin vain.

Basti oli onnekas. Sillä oli katto pään päällä ja ruokaa muillekin jaettavaksi, mutta ei sitä kuitenkaan jaettu, joten sudet vartioivat ulkona jokaista sen liikettä ja vannoivat vielä kostavansa tuollaisen käytöksen.

Andyn huoneesta tuli tavallinen pikkupojan huone.

Päivisin susihukkia ei pihalla paljon näkynyt, joten hauva piti silloin hauskaa. Roger oli opettanut sen istumaan, kierimään ja puhumaan, mutta tärkeät tavat oli kyllä unohtunut opettaa, mistä Vanessan rakkaat kasvit saivat maksaa.

Janen arki alkoi olla rankkaa, vaikka Andy olikin enkelipoika. Naisen ajatukset seilasivat muilla vesillä ja hän vei poikaa syömään kun vain vaippa olisi pitänyt vaihtaa, eikä oudolle hajulle löytynyt hänestä muuta selitystä, kuin että Basti oli tehnyt tarpeensa johonkin nurkkaan.

Roger oli onnekas saadessaan työn, jossa ei tarvinnut kuin istua autossa donitsilaatikon kera. Mikäs sen mukavampaa työtä olisikaan, mutta oudon uuvuttavaa sekin oli.

Danny sen sijaan oltiin ylennetty jo niin korkealle, ettei sieltä ollut enää muuta suuntaa kuin alakerta. Hän oli viimein saavuttanut elämäntoiveensa päästä rock-legendaksi.

Basti: Heelp! I need somebody! Apua hovimestari! Auta nyt mua!

"Hmm, mikäs täällä savuaa?" Remu tuumi.

Susi: Pliis älä syö mua!

Näköjään Danny edelleen vie Vanessalta jalat alta.

Pappa päätti kasvattaa Andysta rokkarin ja aloitti soittamalla tälle pianoa.

Andy: Pelasta, äiti!

Äiti oli syömässä aamiaista kahden edestä, mikä voi tarkoittaa vain...

... tätä.

"Kuule Roger, meidän pitää kohta taas mennä lelukauppaan, sillä mä olen raskaana! Eikö ole ihanaa?" Jane kertoi miehelleen, joka ei näyttänyt ollenkaan kuuntelevan. "Roger?" Hän kysyi uudestaan.

"Ai, no se on hienoa, mutta mun pitää mennä nyt töihin", mies sanoi ja poistui paikalta jättäen vaimonsa ihmettelemään outoa käytöstä.

Hetken kuluttua Vanessa oli liittynyt tyttärensä seuraan ja kuullut äskeisestä.

"Teidän pitää kuule hankkia joku yhteinen harrastus", Vanessa sanoi. "Ruvetkaa vaikka pelaamaan tennistä. Jos ei ole yhteisiä harrastuksia niin suhteesta ei tule mitään, sen minä sanon."

"Mutta ei tässä siitä ole kyse" Jane vastasi ja yritti keksiä, mistä kyse oikeastaan oli. "Rogerilla on vain niin paljon töitä. Musta tuntuu, ettei se kohta enää jaksa edes tulla kotiin."

"Voi teitä pienokaisia. Sanot sille suorat sanat niin kyllä se siitä alkaa setviytyä", Vanessa sanoi ja rupesi rapsuttamaan Bastia. "Pitäisikö meidän joskus hankkia Basti-kullallekin oma puoliso?"

Danny alkoi olla jo kuuluisuus. Nimmarin pyytäjät ravasivat tiellä tuon tuostakin, mutta saivat yleensä pettyä, sillä hän poistui kotoa vain töihin ja vain limusiinilla, eikä henkivartija luottanut teinityttöihin, jotka eivät täten saaneet nimmaria.

Illalla oli Andyn aika kasvaa. Isukilla kovin synkkä ilme tapahtumaan nähden.

Ja suloinen poikahan siitä poksahti. Aivan kuin enonsa Liam, mutta sata kertaa söpömpi.

Kun vanhemmat söivät kakkua, nallekarhu päätti tutustua hauveliin.

Kakun syönnissä menikin niin kauan, että äiti sammui, isi häipyi johonkin ja mummi unohti lapsenlapsensa. Nokkelana poikana Andy tajusi, että nälkä voisi sammua syömällä koiranruokaa.

Ihana. <3 Harmi vain, ettei hänestä perijäksi ole jos haaste haluaa tulla saavutetuksi. =(

Aamulla Jane törmäsi yllättävään näkyyn. Roger opetti poikaansa puhumaan.

Puheopetus osoittautui kuitenkin niin vaikeaksi, ettei isi jaksanut kauaa ja homma jäi siihen.

Basti oli unohtunut ulos haisemaan, mistä susihukka ei pitänyt.

Sitten Vanessakin saavutti urahuipun. Jei.

Ja Janen raskaus eteni.

Oli kaunis syyspäivä ja Vanessa päätti viettää sen Andyn kanssa, ja vei pojan leikkikentälle.

Illalla äiti opetti Andyn kävelemään.

Seuraavana päivänä ensimmäinen tomaattisato oli kypsynyt ja Vanessa sai kunnian korjata sen.

Perheellä meni jo niin hyvin, että haluttiin vähän jotain haastettakin elämään. Vaikka se olikin vaikeaa, Danny sanoi hyvästit pitkäaikaiselle palvelijalle, Reiska Murheelle, joka btw oli taas värjännyt hiuksensa mustiksi. o.o

Hovimestarittomuus tietysti tarkoitti sitä, että jonkun muun oli nyt siivottava, mutta tätähän Danny oli halunnutkin.

Andyn todellinen luonne alkoi päivä päivältä näyttäytyä yhä lisää. Ennen niin kiltti poika saattoi nyt kiukutella järjettömästi, jos ei heti saanut ruokaa.

Vanessa oli nyt astronautti, ja sen lisäksi myöhässä töistä, kiitos tomaattitarhan.

"Kyllä se sukkula minua odottaa", hän tuumi.

Danny nautti Andyn kanssa peuhaamisesta enemmän kuin omien lastensa kanssa koskaan. Toisaalta se oli ymmärrettävää, sillä silloin hänellä ei ollut aikaa niin kuin nyt. Hän ymmärsi Rogeria, joka kävi kotona lähes vain nukkumassa. Danny oli varma, että hänen iässään Roger olisi kuin eri ihminen ja hoitaisi lapsenlapsiaan hymysuin.

Siinä sivussa häneltä sujui myös siivoaminen yhtä hyvin kuin Remultakin sujui.

Viereisessä huoneessa synnytys oli käynnissä. Rogeria harmitti herätä, mutta hän halusi kuitenkin vaikuttaa nimen antoon.

Pian Jane katseli pieniin sinisiin silmiin. Tytön nimeksi tuli Malina.

Mutta mutta. Toinenkin tyttö tuli ja JÄLLEEN luomut. Tämän toisen nimeksi laitettiin Vivian ja hänellä on siniset silmät ja siskoaan vaaleampi iho, mutta musta tukka.

Taisi kaksoset olla kätensä hukanneelle isälle pieni järkytys, minulle ainakin oli, mutta mitäs sitä sukuvialle mahtaa?

Tyttöjen huone on aika... erikoinen jotenkin. =D

Kaksosten vaippojenvaihto jäi Dannylle, mistä hän ei kuitenkaan pahastunut, sillä olihan hän itse viiden lapsen isä, joten homma sujui häneltä paremmin kuin rutiinilla.

"Nooh, tuleekos papan pojusta rokkari? Mitäh? Hehheh, taitaa tulla!" Danny puheli tyttärenpojalleen.

"Minusta tulee aslonautti niinkun mummi!" Andy suunnitteli.

Jahas, kuka päästi skunkin sisään?

Roger oli katsomassa mielestään ansaittua fudismatsia ennen töihin lähtöä. Jane kuuli miehen olevan vielä talossa ja suuttui, kun tämä ei ollut hoitamassa lapsia.

"Andylla on nälkä ja Vivianin pitää päästä nukkumaan ja Malinan vaippa täytyy vaihtaa ja sinä se vaan tuijotat täällä jalkapalloa!" Jane sanoi otsa kurtussa tullessaan olohuoneeseen.

"No en ole pitkään aikaan saanut levätä ja oisin vaan vähän aikaa katsonut tv:tä. Miksei ne sun vanhemmat voi hoitaa niitä?" Roger puolusti.

"NIITÄ?! No koska sä olet lasten isä ja mun vanhemmat on jo vanhoja. Et sä voi loputtomiin jättää lastenhoitoa niiden harteille", Jane sanoi. "Ja luuletko, että mä saan levätä kun olen koko ajan paksuna sun takia?!"

"Oikeesti, ajattele nyt vähän. Ota Vivian ja mene laittamaan Andylle ruokaa. Mun pitää mennä vessaan", Jane sanoi ojentaessaan tyttöä Rogerille.

"Okei, okei, mutta mun pitää kohta mennä töihin", vastasi Roger.

"Et mene mihinkään töihin! Sä pysyt tänään kotona ja autat mua. Ei ne sulle potkuja yhestä päivästä anna", Jane totesi ja vaihtoi askelensa äkisti juoksuun.

"Voi luoja, tiesin, ettei olis pitänyt syödä sitä hernesoppaa!" hän ajatteli tajutessaan, ettei ehtinyt ajoissa.

Andy ei tiennyt tuon taivaallista vanhempiensa kinasta. Hän oli löytänyt pikkusiskojensa lelut, joiden halittavuus oli kovassa testauksessa.

"Minä en jaksa! Olen aivan liian väsynyt. Tämä elämä on pelkkää työtä. Työtätyötätyötä! Ja vaippoja! Vaipanvaihtoa, silmäpusseja ja nääntymistä. En saa edes hetkeä katsoa tv:tä ja nyt pitäisi tätä ruokaakin vääntää. En kestä tätä enää!" *niisk*

"Eiih, ei ole totta! Voi herranjestas!"

___

Pisteet: 2 + (Vanessan ja Dannyn urahuiput) -4 (kantaäiti näki lapsenlapsensa) -3 (3 sukupolvi) +10 (luomukaksoset) -2 = 3 pistettä

Pitäähän joskus olla vähän jännitystäkin, joten tähän päättyi tämä osa. Mitä Roger mahtoi huomata? No, ei tarvitse olla ekspertti sen tajutakseen, mutta miten hänelle mahtaa käydä? Seuraavassa osassa selviää se ja monta muutakin jännää juttua.