Pelini päätti  vaihteeksi seota ja jouduin tietty asentamaan sen uudestaan, joten sain vihdoin hyvän syyn siivota ladattuni. Nyt on sitten sekin selvitetty, kauanko kestää saada sellanen 1,30 Gt:n (yli 10 000 tiedostoa) ladattukansio takaisin entiselleen. Viikko, eikä ihan kaikki ole vieläkään kasassa. Tämän takia, tai siis securomin, en pysty asentamaan peliä enää uudestaan jos näin vielä käy. Ei niin pitäisi käydä, mutta jos käy niin Cottonit ei enää jatku. =/ No kummiskin, tässä tulee yliopisto-osa, lyhyt sellainen.

___

Tämä ei ole perijä-äänestys, koska päätin itse päättää perijän. Muuten vain laitoin kasvokuvat, jotta on selvää, ketkä tässä osassa seikkailevat.

Liam.

Seth.

Ja Jane. Lila ja Violet jättivät yliopiston väliin, sillä Vanessa-äidin elämäntoive oli, että vain kolme lapsista suorittavat yliopiston.

Ja koska kämpässä oli tilaa vielä yhdelle nassulle, muutti tämä Roger-herra pitämään kolmikolle seuraa.

Liam oli valmistanut kaikille yhteisen päivällisen, joka oli samalla hyvä keino tutustua Rogeriin, joka päätti aloittaa ruokasodan Sethin kanssa.

Seth olikin vähän totisempaa tyyppiä kuin Roger, eikä heidän tutustumisensa alkanut parhaalla tavalla. Liam yritti olla huomaamatta tulokkaan noloa käytöstä ja mussutti ruokansa nopeasti.

Liam ja Seth olivat asustaneet kämpässään jo yli puolet yliopistovuosista, minkä aikana he olivat saaneet uusia ystäviä ja muutaman vihamiehenkin. Tai naisen tässä tapauksessa. Lehmämaskotti, Turma nimeltään, oli varsin sinnikäs kiusaaja.

Liam yritti pitää sen poissa tontilta ja varsinkin sisätiloista, mutta Turma vain ei näyttänyt puhuvan samaa kieltä. Lopulta Liam ei enää keksinyt muuta keinoa kuin kunnon tappelun.

Seth oli kauhuissaan veljensä hengen vuoksi, mutta Roger piti kahakkaa ennemminkin hyvänä viihteenä, niinkuin olisi katsonut jääkiekkoa.

Yksi tappelu ei vielä riittänyt lehmälle, joten rättiväsynyt Liam antoi vuoron Sethille. Tämän jälkeen sen pitäisi kyllä ymmärtää, ettei sitä tänne kaivattu.

Jane oli ollut koko päivän luennolla, eikä tiennyt poikien puuhista mitään. Koko illan oli myös satanut, joten piha oli täynnä lätäköitä, joita Jane ei voinut sietää. "Puhdasta sen olla pitää", hän mietti mopatessaan huonosti hoidettua nurmea.

Roger nautti laulamisesta, mutta yleisö hänen takanaan ei nauttinut Rogerin lauluäänestä.

"Seth, ei hän sentään noin paha ole", Liam sanoi veljelleen.

Remu soitteli alituiseen kyselläkseen lasten kuulumisia, mutta Sethillä ei ainakaan ollut aikaa hovimestarin kanssa rupatteluun.

Liam löysi maalauksen aika kivaksi harrastukseksi. Vielä maalaukset eivät kuitenkaan olleet kovinkaan tuottoisia.

Kotona tapahtui kummia. Olen pahoillani Remu, mutta minun täytyy särkeä sydämesi. Vanessa on jo varattu ja miljoona vuotta vanhempikin.

Sethillä oli edelleen tapana huolestua. Tällä kertaa huolenaiheena oli pommiin nukkuva Liam.

"Kuule Roger, jos sinulla on kiire luennolle, niin ota omena mukaan. Hotkiminen ei ole hyvästä, ja sitäpaitsi opetat huonoja tapoja siskolleni", Seth huomautti.

Seuraavana päivänä Liam ja Seth suorittivat loppukokeensa ja häipyivät takaisin kotikyläänsä, ja näin ollen Jane jäi kaksin Rogerin kanssa. Perijä on siis Jane, enkä ihmettele vaikka ihmettelette, että miksi, koska minäkin aloin ihmetellä.

Paljastui, että Rogerin ja Janen suhde oli ystävyyttä syvempi. Ja kukaan ei arvannut tätä.

Vuosien kuluessa Roger alkoi olla jo aika hyvä laulaja.

"Laama. Mitä se tekee keittiössämme?" Jane kysyi.

"Ei aavistusta. Pitäisikö meidän tapella?" Roger kysyi.

"Jane, sä olet aika ihana" Roger totesi aamiaisella.

"Tiedän", Jane vastasi.

"No tiedätkös, että..." Roger sanoi ja rupesi penkomaan taskujaan. "ostin sulle sormuksen."

"Thihii", Roger nauroi. "Pidätkö siitä? Mennään kihloihin!"

"Voi Roger... Tietysti!" Jane sanoi onnellisena.

Ruokailutaukoni aikana oli ehtinyt tapahtua ja sattua. Turma oli taas eksynyt paikalle ja kaikki itkivät. Rogerin ajatuskupla paljastaa syrjähypyn tapahtuneen, mutta... lehmän kanssa?

Ja koska lehmää ei häädetty ajoissa, se pääsi aiheuttamaan lisää harmia.

"Roger, miten sinä saatoit?!" Jane huusi yrittäen pidätellä itkua.

"Minä... sinäkin... Ei se minun vika ollut! Tuo itse tuli... tuota, niin" Roger sopersi.

"Olen pahoillani Roger. Ei se ollut minunkaan vikani. Se lehmä on hullu."

"Niin", Roger sanoi. "Niin se kyllä on."

"Kuule, ei erota tällaisen pikkujutun takia. Eihän se tosiaan ollut meidän vika", Roger sanoi. "Sinä ja lehmä, minä ja lehmä, ei enää ikinä. Syötetään se vaikka nautakasville."

"Roger, olet ihana" Jane sanoi ja rutisti miestä.

"Tiedän", Roger nauroi.

Turma ei suostunut lähtemään talosta ilman korvauksia, joten Roger kaivoi kuvettaan harmissaan ja antoi tälle 50§.

Siltikään se ei vielä lähtenyt, vaan hyökkäsi toisen joukkueen cheerleaderin kimppuun. Seuraavan kerran täytyy kyllä harkita yliopistolle lähtemistä.

Talven tullessa pihalle alkoi ilmaantua perhosia. Ilmastonmuutos saapuu SimCityynkin.

Pari vietti viimeistä iltaansa kampuksella bongaillen huonekaluja tähtitaivaalta.

___

Pisteet: ei pistemuutoksia, eli 2 pistettä.