Aluksi en heistä ajatellut edes kertoa, mutta nyt on vähän tylsistyttänyt pelata tuolla neljännen sukupolven lapsilaumalla... =D Ihan tiedoksi, että haasteen aloittaja Vanessa ei ollut sukupuussaan ekana, mutta lasken hänet ensimmäiseksi polveksi nyt kuitenkin.

---

2. sukupolvi

Seth

Olin vähällä joutua perijäksi, mutta onneksi siskoni Jane sopi hommaan paremmin. En missään nimessä vaihtaisi elämääni rivitalossa johonkin aavetaloon, kuten lapsuudenkotiini.

Kotini on siis rivitalon keskimmäinen asunto ja Jennifer on kaunis avopuolisoni.

Vuosia sitten aloitin kirjoittamaan kirjasarjaani, jonka päähenkilö on kissa nimeltä Pöpi. Toivoin, että saisin kunnioitusta ja mainetta kirjailijoilta, ja että kirjoittamisesta tulisi leipätyöni.

Eräänä päivänä kotimme syttyi palamaan. Tai ehkä se on liioittelua. Mattomme vain otti pienestä kipinästä itseensä ja paloi poroksi. Jennifer pinkaisi karkuun ja minä hätäännyin niin kovasti, etten huomannut penkin olevan kiinteää ainetta.

Palomies ehti pian paikalle, mutta tilanne näytti niin epätoivoiselta, että uhmasin kuolemaa ja menin auttamaan sammutuksessa. Minun ansiostani saamme vielä asua samassa kämpässä.

Jennifer oli näyttelijä. Usein hän sai mielipuolien rooleja, ja harjoitteli repliikkejä sitten vessassa.

Minä taas sain viimein sen kirjoittamani kirjan käteeni. Vastapainettu esikoisteokseni oli nimeltään Avaruuskapteeni Pöpi. Kirja kertoi kissasta ja ulkoavaruuden limalonkeroista. Ajattelin lasteni vielä ihastuvan siihen.

Olin kuitenkin väärässä. Jennifer oli lukenut kirjan jo kymmeniä kertoja, eikä vieläkään kyllästynyt siihen, mutta eihän minulla vielä ollutkaan muksuja, jotka olisivat voineet kirjaan ihastua.

Se tulisi kuitenkin pian olemaan toisin. Tämän saimme yhdessä huomata, sillä Jennifer alkoi kärsimään karmivasta aamupahoinvoinnista ja minä pelkäsin mattojeni puolesta.

Jennifer vietti vapaa-aikaansa kokoontumalla marttakerhonsa kanssa. Korkokengistä puhuminen viehätti myös naapurin Davidia.

Naapureista puheenollen heidän illanviettonsa oli villeintä ikinä kuulemaani. Jennifer oli väsynyt raskautensa vuoksi, eikä aina päässyt ajoissa petiin.

Valitettavasti meluun syyllinen oli veljeni Liam. Lopulta jouduin kertomaan mielipiteeni hevimusiikista, jota seinän takaa tuntui kuuluvan. Tämän johdosta välimme eivät ainakaan parantuneet.

Esikoisemme syntymää tuli seuraamaan koko taloyhtiön asukaskunta.

Vuodet vierivät liiankin nopeasti ja niin Casperkin oli jo iso poika.

Hän oli saanut myös pikkusiskon, Maribellin.

Ja pikkuinen kuopuksemme, Willem, syntyi hieman siskoaan myöhemmin.

Hetki sitten sain julkaistua neljännen ja viimeisen kirjani. Kuulin, että siskontyttärelläni Vivianilla oli yhdeksän lasta, joka oli mielestäni mieletöntä, mutta ihailtavaa. Päätin lahjoittaa kirjasarjani hänen perheelleen.

Lila ja Liam

Opiskelen sisustussuunnittelijaksi, ja asun veljeni Liamin kodissa hänen perheensä ja kissani Pablon kanssa.

Ruuanlaittaminen tuottaa minulle vaikeuksia. Yleensä edes mikronuudelit eivät tahdo onnistua. Siksi olenkin onnekas, että en asu yksin, eikä minun kovin usein tarvitse kokata.

Olen todella kiitollinen, että Liam ja Elisa ottivat minut nurkkiinsa asumaan. Sain tämän pikkuisen nurkan heidän olohuoneestaan omakseni ja täällä voin rauhassa opiskella.

Liam ja Elisa eivät ole vielä naimisissa, mutta he ovat kertoneet suunnittelevansa häitä ensi kesäksi.

Kuitenkin heillä on jo lapsi,  Jamie.

 

Violet

Asun mieheni Davidin kanssa samassa taloyhtiössä kuin muutkin sisarukseni.

Pidimme pienimuotoiset hääjuhlat juuri muutettuamme asuntoon.

Koska muutosta ei ollut kauaa, oli asuntomme todella tyhjä. Vieraat kuitenkin pitivät kanssamme hauskaa, vaikka juomistakaan ei ollut tarjolla.

Pian sain tietää olevani raskaana ja samoihin aikoihin adoptoimme kulkukissan, jonka nimesimme Harakaksi.

Saimme potran pojan, josta myös naapurimme olivat ihastuksissaan.

Pian vietettiin ainokaisemme syntymäpäivää.

Jonathan alkoi muistuttaa isäänsä yhä enemmän, vaikka musta tukka olikin äitini perintöä.

 

3. sukupolvi

Andy

Minulla ei ole perhettä esiteltävänä, tai onhan tyttöystäväni, mutta... Voin kai kuitenkin näyttää missä asun? Tulkaahan.

Kämppäni on tämä tässä vasemmalla. Enoni ja tätini asuvat tietysti noissa toisissa asunnoissa.

Lempi on näköjään taas jättänyt pyöränsä keskelle lattiaa...

Täällä on ylpeydenaiheeni. Ja kuntolaitteita on myös tullut hankittua, mutta ne ovat enemmän Lempin käytössä.

Makuuhuoneemme on varsin simppeli.

Modernia sen olla pitää. Harrastan musisointia ja sirkustemppuja.

Lempi on vallannut eteisessä sijaitsevan vaatekaapistomme, mutta ei se mitään. Kunhan kultamussukkani vain on onnellinen niin minäkin olen.

Olohuoneesta ei ole paljoa sanottavaa. Tv ja sohva. Ehkä vähän koristuksia.

Keittiömme on niin ikään moderni.

Sohvan takana on flipperinurkkaus. Ei, ne eivät ole minun, vaan hanipööni. Kappas, siellähän se Lempi onkin!

Saanko esitellä, Lempi Mustapää, tuleva vaimoni. Hän ei pidä häviämisestä.

Kevin

Olen Kevin, puoliorpo ja äitini kuopus.

Yliopiston jälkeen vuokrasin asuntovaunualueelta sen hyväkuntoisimman vaunun. Vuokra ei ole pieni, eikä ulkokuori kovin viehättävä, mutta sisällöstä sain tehtyä ihan kivan. Lisäksi pihalla on leikkikenttä, mikä on tärkeää jos lapsia aikoo hankkia.

Tv:n hankin vain muodon vuoksi. En katso sitä. Sen sijaan luen kirjoja.

Tapasin erittäin ihastuttavan neidin, josta pian tuli kihlattuni. Hänen nimensä on Loora. Eikö ole kaunis nimi? Hän on niin kaunis itsekin. Aluksi en saanut silmiäni irti hänestä.

Sitten löysin toisenkin rakkauden ja minusta alkoi tuntua, että petän Looraa. Vietin päiväni ja yöni uuden rakkauden kanssa. Robottien rakentaminen vain on niin jännää puuhaa!

Loora vietti päiviään maksamalla laskuja, kokkaamalla, parsimalla sukkiani, siivoamalla jälkiäni... Tiedättehän, sellaista tavallista keveää askaretta.

Hän taisi säikkyä rakentamiani robotteja, jotka tunkivat kaikkialle siivoilemaan. Niin, olin tehnyt hänelle pikkuapulaisia, jottei autuas raskausaika kuluisi pelkkään puunaamiseen.

Synnytyksen koitettua juoksin paniikissa olohuoneeseen, jossa Loora huusi palosireenin tapaan.

Aika kului siivillä ja pikkumies kasvoi. (en millään muista nimeä, mutta editoin sen tähän kunhan muistan)

Tajusin, että lapseni on pieni vain kerran, joten jätin robottihommat ja aloin viettää enemmän aikaa hänen kanssaan.

Pojasta oli tullut kouluikäinen ennen kuin huomasinkaan. Yrityksistä huolimatta emme saaneet lisää lapsia.

Malina

Minä elelen samalla alueella kuin pikkuveljeni Kevin ja hänen perheensä ja miljoonat kulkukoirat ja -kissat.

Mieheni Mark asuu tietysti kanssani. Oikeastaan hänenhän tämä asunto alunperin on. Markilla on taiteilijan vikaa, tai niin hän ainakin luulee.

Meillä on myös koira. Häntä kutsutaan nimellä Sir Biscuit. Älkää minulta kysykö, Mark sen keksi!

Kun minulla ei vielä ollut omaa jälkikasvua, huolehdin veljenpojastani.

Vuosien kuluttua leikkikentällä kuitenkin temmelsi kaksi uutta tenavaa. Meidän lapset.

Mary Jane on esikoisemme. Älä erehdy luulemaan häntä pojaksi, sillä siitä hän ei totisesti pidä. MJ ei vain pidä vaaleanpunaisesta tai prinsessahörhelöistä. Nimen toinen osa tulee tietysti Jane-mummulta.

Randall on vuotta nuorempi. Pojan nimesimme hänen isopappansa Dannyn toisen nimen mukaan.

---

Seuraavan varsinaisen osan ilmestyminen saattaa venyä sanotaanko nyt... kesään asti? En ole tästä ihan varma, koska joskus inspis tulee yhtäkkiä ja saattaa lähteä yhtä nopeasti. Pitäisi vielä saada koulu tämän vuoden osalta kunnialla päätökseen, joten on siis hieman muutakin tekemistä. Kuitenkin yritän saada tehtyä sen osan ennen loman alkua.