Huh, sainhan sen kirjoitettua. =D Korvaavat löytyy nyt tuolta extroista ja silmät vaihtui taas... Viime osassa kysyttiin kerrossänkyä ja sehän löytyy täältä.

---

Ensimmäinen yö asuntolassa oli takana ja nelikko päätti lukita ovensa välttääkseen hiipparit, jotka olivat yöllä häirinneet heidän uniaan.

Seuraavaksi oli tarkoitus valita pääaineet, mutta jostain syystä lumilautailupeli oli kiinnostavampaa puuhaa.

Vivian oli edellisenä päivänä löytänyt kiinnostavan tapauksen, jonka päätti kutsua kylään.

"Göran, oot aika ihana", Vivian paljasti. Mies punastui ja sai sanotuksi vain "Ai."

Nuorenparin muhinointi taisi hieman haitata muiden opiskelua.

Pojat olivat järjestäneet kisakatsomon, jonne oli kutsuttu pari tyyppiä. Epäselväksi kuitenkin jäi, oliko tarkoitus seurata jalkapallomatsia vai flipperturnausta.

Flipperin jälkeen Kevin tarjoili hieman tunnelmankohottajaa.

Ensimmäiseksi tanssilattialle uskaltautui Andy. Vivian ei voinut olla nauramatta veljelleen.

Mutta hetken päästä hän oli itsekin täysillä joraamassa, kuten myös Malina ja ponnarinainen...

... ja verkkarimies.

Laamamies oli tietysti eksynyt yksityiseen tilaisuuteen. Vivian oli juuri oppinut hienon karatepotkun, jota hän halusi ehdottomasti esitellä jollekulle, ja laamamies sattui sopivasti paikalle.

Äidin puhelu meinasi pilata fiiliksen.

"No hei Vivian. Mitäs teille kuuluu? Ja mikä se kamala melu siellä on?" äiti kyseli toisessa päässä.

"Ai melu? Ainiinjoo, me katotaan leffaa", Vivian vastasi.

"Teillähän on huomenna kokeet. Miksette ole lukemassa niihin?" äiti tivasi. "Onko muutkin siellä leffaa katsomassa? Andy ja Malina ja Kevinkin?"

"Joo, on ne. Tää on kato semmonen dokumentti. Meidän pitää öö... tutkia juhlimisen vaikutusta opiskelijoiden arvosanoihin", Vivian sanoi ja alkoi hihittämään nerokkuudelleen.

"Vainiin. Luulin jo teidän laiskottelevan. No heippa sitten. Parempi etten häiritse opiskelua enempää."

Äidin hyvästeltyään Vivian löysi uuden uhrin karatepotkulleen.

Kun juotava oli loppunut ja tyypit hyvästelty, Andy halusi välttämättä tehdä veljensä kutreille jotakin. Kevin hieman epäili, mutta suostui kuitenkin, sillä ainahan vaihtelu virkistää.

Aamulla päänsärky vaivasi, mutta oli pakko herätä, sillä ensimmäisen lukukauden loppukoe alkoi muutaman tunnin päästä. Joku kuitenkin puuttui aamiaispöydästä.

"Kevin myöhästyy kokeesta jos ei kohta herää", Vivian sanoi.

"Mitä te muuten teitte eilen kun me mentiin nukkumaan?" Malina kysyi Andylta.

"Ei kai mitään ihmeellistä. Puhuttiin jalkapallosta ja siivottiin jäljet", Andy sanoi ja hetken päästä muisti: "Taisin leikata sen hiukset."

Samaan aikaan suihkutiloissa:

"Voi eiii... Näytän ihan Andylta!" Kevin tuskaili ja yritti kaikin keinoin saada kivemman kampauksen.

Voi ei, Vivian joutui koeajalle! Hän myöhästyi kokeesta, eikä arvosanakaan ollut mikään huippu. Muut kolme sen sijaan ehtivät kokeeseen ajoissa, mutta saivat hekin huonon numeron, sillä eivät olleet opiskelleet.

Sisarukset yrittivät lohduttaa siskoaan, mutta tämä vain itki.

"Mä olen se meidän perheen musta lammas! Mitä järkeä on enää opiskella? Joudun alottamaan koko vuoden alusta! Yhyy..."

Tyttö päätti piristää itseään sen sijaan, että olisi parantanut tapansa ja lukenut seuraavaan kokeeseen. Hän lähti Stadiin pelaamaan pokeria, mutta ei arvannut millaisen vastustajan sai.

Muikeasti hymyilevä outo herra vei pelin ensimmäisen voiton.

Ja toisen.

Ja kolmannen. Tämän jälkeen Vivian luovutti ja hyvästeli muikean miehen ja juuri häviämänsä rahat.

Paikasta olisi löytynyt lisääkin herraseuraa, mutta rengastettua miestä hän ei kaivannut ja lähti ulos.

Vivian tajusi viettäneensä pokeripöydässä koko yön, sillä aurinko nousi juuri hänen astuttua ovesta ulos. Eräs tuntematon, mutta mukavan oloinen mies pyysi häntä kalaan läheiselle lammelle. Vivian sai purkaa opiskelupaineitaan anonyymisti ja mieskin näytti olevan helpottunut kerrottuaan, kuinka kukaan ei koskaan ymmärtänyt hänen mieltymystä vaaleanpunaiseen ja leninkeihin.

Viimein saavuttuaan asuntolalle Vivian kutsui Göranin aamiaiselle. Hän oli tajunnut, että mies oli ainoa, joka häntä piristi siitä huolimatta, että he olivat tavanneet vasta kaksi kertaa.

"Kuule, ajattelin lopettaa yliopiston. Muuttaisitko meille? Mun äidin luo siis", Vivian kysyi.

"Tuota täytyy miettiä", Göran vastasi kiusoitellen ja rapsutti partaansa.

"Göran, mä olen tosissani..." Vivian sanoi.

"No tietysti muutan!" Göran sanoi ja otti Viviania kädestä. "Miksen muuttais? Mähän rakastan sua."

"Mä taidan muuttaa takaisin kotiin", Vivian töksäytti päin sisarustensa naamaa myöhemmin päivällä.

"Vivian, älä nyt vielä luovuta. Mä voin auttaa sua esseiden kanssa ja..." Kevin sanoi, mutta Vivian keskeytti:

"Ei, Kevin. Opiskelu ei vain sovi mulle. Mun täytyy lähteä nyt", hän sanoi ja pyysi mussukkansa paikalle. "Tässä on Göran Ponsi, tiedätte varmaan kuka."

"No, kiva tavata. Pidäkin sitten huoli Vivistä", Malina tervehti.

"Samoin. Ja tulkaa toki sitten joskus käymään", Göran vastasi ja katsoi Viviania. "Sitten joskus kun vietetään meidän kultavuosipäivää."

"Eihän teillä ole mitään sitä vastaan, että perin talon?" Vivian kysyi hieman arasti.

"Ei tietenkään, vai mitä pojat?" Malina sanoi, rutisti siskoaan ja naurahti: "Muuta vaan rauhassa siihen kummitustaloon. Ja onnea äidin kanssa."

Myöhemmin päivällä pari saapui kotiin.

"Tässä se on, meidän koti", Vivian sanoi ja huokaisi hermostuneena, sillä ei ollut vielä keksinyt, mitä sanoisi äidilleen.

"Äiti?"

"Mit..." Jane sanoi ja meinasi pudottaa lautasensa säikähdyksestä. "Vivian? Ai, tulit poikaystävän kanssa. Jäättekö syömään? Tein lohta ja muusia, ottakaahan reilusti vaan"

"Hei..." Göran yritti tervehtiä, mutta anoppi oli liian innostunut höpöttämään.

"Niin, kerropas nyt, että mitä teille oikein kuuluu. Kai muillakin on jo oma kulta?" Jane kyseli.

"No, itseasiassa en tiedä..." Vivian vastasi ja syntyi pitkä, kammottava hiljaisuus. Ainakin Göranin mielestä.

"Aijaa. No, opiskelu vie varmasti paljon energiaa, ettei sitten ehdi tapaamaan ketään... Miten opiskelu muuten on sujunu? Tietysti olet saanu erinomaisia arvosanoja kun olit sillon lapsenakin kympin tyttö", Jane höpötti ja Göran vaihtoi katseensa kurkkupaloista Vivianiin.

"Juu, ihan hyvin mulla on mennyt", Vivian sanoi ja Göran katsoi häntä mietteliäänä.

"Vai että tällainen perhe", Göran mietti ja päätti sitten liittyä keskusteluun: "Me nyt kuitenkin ajateltiin muuttaa tänne. Vivian halusi lopettaa opiskelun, vai mitä kulta?"

"Niinkö? Miksi?" Jane kysyi.

"No..." Vivian aloitti ja katsoi Görania, joka katsoi takaisin en-rupea-valehtelemaan-äidillesi-katseella.

"Oikeasti mulla meni aika huonosti", Vivian päätti lopulta myöntää ja tuijotti ruokaansa, johon oli hädin tuskin koskenutkaan.

"Vivian joutui koeajalle, raukkaparka", Göran selvitti "Olisi joutunut aloittamaan koko vuoden alusta kun muut pääsivät toiselle lukukaudelle."

"Anteeksi, äiti", Vivian sanoi apeana. "Valehtelin tosi törkeästi..."

"Pääasia, että myönsit kuitenkin. Ja luuletko, että uskoin teidän katsovan jotain dokumenttia kun silloin soitin?" Jane nauroi. "Olet tosi huono valehtelija."

"Äh..." Vivian huokaisi ja hymyili punastuen.

Muodonmuutos oli hyväksi kummallekin. Awws mikä pari. <3

Janen pöperöt olivat saaneet parin lievästi sanottuna pyöristymään, eikä se miellyttänyt heitä kumpaakaan.

"Haahaa, mä voitan!" Vivian huusi takanaan konttaavalle Göranille.

"Huijausta! Mä jäin kiinni tähän verkkohommeliin!" Göran huusi takaisin.

Illalla korkattiin shakkipöytä, jota kukaan suvusta ei ollut vielä käyttänyt. Tällä kertaa Göran oli voitokkaampi.

"Outo olo..." Vivian valitti aamiaisella.

"Taidatko olla raskaana?" Jane kysyi kattaessaan pöytää.

Miksi Göran mainitsi rahanipun? ö.ö

Perheen koirat alkoivat olla aika vallattomia, sillä kukaan ei ehtinyt, eikä muutenkaan oikein jaksanut kouluttaa niitä. Lolalla mahtoikin olla kivaa sotkea itsensä pissilammikossa...

Vivianilla tosiaan oli parempaakin tekemistä kuin huolestua hauvojen touhuista, sillä teeveestä tuli parhaillaan "Hurjan remontin" maratoni.

Göran oli oikein tosissaan innostunut shakista, koska oli eilen voittanut Vivianin. Yksin pelaaminen vain tuntui olevan hieman haasteellista.

Seuraavana aamuna tuli puhe töistä. Selvisi, että Göran oli töissä kunnanhallituksen puheenjohtajana ja sai todella hyvää palkkaa, mutta oli ottanut muutaman vapaapäivän asettautuakseen kodiksi uuteen kotiinsa. Vivianilla taas ei tietenkään ollut ammattia, mutta hän kertoi toivovansa saada mahdollisimman paljon lapsia. Teinivuosien kaksi tusinaa lasta oli vaihtunut noin kymmeneen.

Jos kymmenen lasta kerran halajaa, täytyy aloittaa pian.

Päivällisellä asia olikin sillä selvä.

"Minä olen raskaana!" Vivian oli ilokseen huomannut.

Raskausvaatteiden oston jälkeen täytyi aloittaa lastenkasvatusopusten tutkiminen.

Shakki alkoi jo tympiä, mutta onneksi toiselta parvekkeelta löytyi vehje, jolla saattoi tutkia maailmankaikkeuden ihmeitä. Tähtiä tiiraillessa menikin koko yö ja Vivian ehti huolestua, miksei mussukka tullut nukkumaan.

"Missä oikein olit yöllä? Ja minkä takia heräät vasta lounaalle?" Vivian tivasi.

"No kun en huomannut ajan kulua ja koko yön olin tuolla noin kaukoputkella..." Göran selitti.

"Mutta älä nyt siitä huolestu, eihän se vakavaa ollut", hän jatkoi ja tuli hiljaista, kunnes Göran sanoi: "Tuota, nyt kun olet raskaana ja kaikkea..."

"Niin?" Vivian kysyi ja arvasi, mitä mies meinasi.

"Pitäisikö mennä naimisiin?" Göran sanoi innoissaan ja nosti pöydälle sormusrasian ja jäi odottamaan vastausta.

"Kyllä", Vivian huokaisi ja katseli säihkyvää rinkulaa.

"Hienoa! Sitten pidetään oikein kunnon kesähäät ja kutsutaan kaikki sukulaiset!" Göran suunnitteli.

"Öö... Siis tahdon ja kaikkea, mutta ei kyllä pidetä häitä! En tahdo mitään isoja juhlia, mennään vaan nopeasti salaa naimisiin, jooko?"

Kihlasormuksesta koiranruokaan. Hauvelit olivat melkoisia suursyömäreitä, sillä kuppi tyhjeni kaksi kertaa päivässä, eli sitä jouduttiin koko ajan täyttämään. Jane oli touhuun jo kyllästynyt ja suunnitteli salaa koirista luopumista.

Viviankin oli ruvennut syömään ahkerasti ja lähes asui ruokapöydässä, ellei ollut nukkumassa.

Tähän väliin tungen makkareiden kuvat. Tämä vaaleanpunainen "unelma" muistuttaa ehkä enemmänkin mummoni makuuhuonetta kuin nuorenparin, mutta ainakin Vivian ja Göran ovat tyytyväisiä. =D

Tämä taas voisi olla jonkun teinitytön huone, mutta kuuluu kuitenkin Janelle.

"Iiiik! ISÄ!!"

"Apua! AAVE!"

Vivianin toivomuksesta ei pidetty isoja hääjuhlia, mutta Göran sai kuitenkin sen verran tahtonsa läpi, että lopulta vihkitilaisuus pidettiin Janen, Rogervainaan ja isovanhempivainaiden silmien alla. Janesta tosin oli vähän hassua seisoa ainoana yleisönä, mutta suostui kuitenkin outoon pyyntöön.

Häät ehdittiin juuri ja juuri pitää ja hääateria jouduttiin keskeyttämään, sillä oli tullut perheenlisäyksen aika.

"Äiti hei, nyt taitaa tulla vauva!"

"Minusta tulee mummu! Iiik!" Jane hihkui ihastuksesta ja yritti saada henkeä.

"Ei tule, ellet lopeta tuota ja anna mun keskittyä! Aaarrghh!" Vivian huusi ja luuli kuolevansa.

Äitinsä hiustenvärin ja isänsä silmät perinyt pikkuinen oli syötävän suloinen, ja ihonväri tietty tuli molemmilta vanhemmilta. (Mutta voi nenä. Mustista hiuksista on sitten kyllä vaikea päästä eroon. Miksen voinut vain ottaa Malinaa perijäksi? Aargh... No, saatte varautua kunnon lapsilaumaan, koska tahdon saada sen vaaleahiuksisen nyt heti =D)

"Tuitui, pullaposki. Oi, sait isin siniset simmut! Uijui", tuore isämies iloitsi esikoisestaan.

"Viv-kulta, olen tässä miettinyt, että jos vaikka et ole vielä päättänyt nimeä, niin miten olisi..." Göran papatti henkeä vetämättä, "että kun meillähän on kummallakin n-kirjaimeen loppuva nimi, niin mitä jos laitetaan vauvallekin sellainen?"

"Hmm, no mitä nimeä ajattelit?" Vivian kysyi.

"Miten olisi Dillian?" Göran kysyi vuorostaan.

"Dillian...", Vivian maisteli nimeä ja sanoi lopulta: "Dillian Cotton siis."

Ja tässä vielä tytön huone. Niin ihanan keväinen. =)

---

Pisteet: 4 + 10(4. suk.polvi) = 14 pistettä

Jos joku ihmetteli, että Vivianin siniset silmät vaihtui ruskeisiin, niin voidaan vaikka leikkiä, että se päätti viimein ottaa värilliset piilolinssit pois. =''D Dillian siis sai nyt ne vaaleansiniset silmät, mutta vaalein iho ja vaalea tukka puuttuu.

Hyvää pääsiäistä muuten kaikille!