Mun arviot menee aina pepulleen. Luulin ettei ole aikaa ja nyt on jo seuraavakin osa melkein pelattu. =D Nooh... Osassa on synttäreitä ja kaksi tavallisesta poikkeavaa juttua, mutta ne pitää selvittää lukemalla.>=D

---

Vietettiin nuorimmaisen, eli Dawnin synttäreitä.

Tytöstä tuli sisarustensa tapaan tosi söpö ja isän piirteet näkyvät vahvasti.

Sinä iltana teinikolmikko (eli Dillian, Declan ja Dawson) jätti kotitalon ja suuntasi yliopistolle.

Nyt talossa oli hieman väljempää, joten Vivian päätti toteuttaa toiveensa kymmenestä lapsesta. Hän soitti adoptiopalveluun, josta uusi perheenjäsen luvattiin tuoda aamukymmeneltä.

Elämä oli kohdellut Janea kaltoin. Hän ei ollut unohtanut, kuinka äiti ja Roger olivat menehtyneet tulipalossa hänen ollessa vasta nuori. Jane olikin ollut jo niin kauan ilman aviomiehensä tukea ja rakkautta, että oli alkanut oireilla pahasti. Eräänä päivänä hän tapasi mielikuvituksensa tuotteen keittiössä.

"Häh? Pupujussi keittiössämme?" hän ihmetteli. "Nyt tarvitsen raitista ilmaa."

"Kuka olet ja mitä teet kodissani?" Jane kysyi tuijotettuaan kania jonkin aikaa. "Äh, puhun suurikokoiselle, jänikselle... Olenpa minä hölmö. Ihan kuin tuo muka vastaisi."

"Jane. Hoitele se", kani sanoi.

"Häh? Mikä se?" Jane vastasi hölmistyneenä.

"Vivian on saanut pitää hänet jo tarpeeksi kauan. Nyt hänen täytyy luopua, se on vain reilua", kani sanoi robottimaisesti.

"Siis... Göran? Ehdotatko... ta-tappamaan tyttäreni puolison? Miksi sellaista tekisin? Kuka luulet olevasi?" Jane sanoi.

"Hoitele hänet", Kani sanoi viimeisen kerran, sillä Jane suuttui ja yritti hyökätä tämän kimppuun.

"En halua tyttärelleni tapahtuvan samaa kuin minulle, ymmärrätkö? Häivy täältä!" Jane huusi ja samassa Kanikamu pomppasi katon läpi taivaisiin.

Teinien lähdettyä oli taloon jäänyt kaksi suurta ylimääräistä huonetta, jotka sisustettiin Dawnille...

... ja tulevalle adoptiolapselle, jonka sukupuolta ei vielä tiedetty.

Göran oli edellisenä iltana ehtinyt opettaa Dawnin kävelemään ja nyt Vivian opetti tytön puhumaan, jotta olisi riittävästi aikaa ja energiaa opettaa tänään saapuvaa lasta.

Sosiaalitädin aikataulua ei voinut kehua, sillä tämä oli puoli tuntia myöhässä ja Vivian ehti jo huolestua, tulisiko tantta ollenkaan. Sininen auto kuitenkin tuli ja toi mukanaan tyttötaapero Kikin.

Lastenkodin univormu lensi roskikseen ja Kiki sai uudet vaatteet. Vivian mietti minkä takia tyttö oli joutunut lastenkotiin. Sosiaalitäti ei sitä kertonut, mutta ainakin Vivian oli varma, että tämä perhe pitäisi hänestä huolen.

Puff the koira vietti aamulla viimeiset maanpäälliset hetkensä. Nyt sitä odotti koirataivaan vehreämmät niityt ja huonokuntoisemmat postinkantajat.

Göran oli murtunut, vaikka eihän hän ollut koskaan edes kiintynyt koko hauvaan.

Viimeinen taaperon opetus sujui vaivatta, sillä kokemusta oli kertynyt roimasti.

Damon oli saanut kympin, vaikka hän ei tehnyt läksyjään edes joka päivä. Kerrassaan kummallista.

Janen mielenterveys horjui vakavasti. Mummu ei saanut nukuttua, sillä hänen päässään kaikuivat Kanikamun sanat: "Hoitele se, hoitele, hoitele..." Hygieniasta huolehtiminenkin alkoi tuottaa vaikeuksia väsymyksen takia.

Kuten kuvasta näkyy, oli okkarin lattia lasten läksyjen varasto. Oikein kukaan ei jaksanut niitä tehdä kuin sen verran, ettei sosiaalitantat alkaneet valittaa. Vivian kuitenkin oli tapansa mukaan huolissaan ja opetti kädestä pitäen, kuinka kertolaskut olivat tärkeitä osata ulkoa ja kerran opeteltua olisivat päässä aina. Muksut eivät tietysti olleet äitinsä kanssa samaa mieltä. Hän oli väärässä ja vanhanaikainen, koska laskimetkin oli keksitty.

Höperyydestään huolimatta mummu oli loistava apu lastenhoidossa. Hän oli aina tarvittaessa paikalla ja valmis auttamaan. Oikeastaan nuorimmaiset olivat vähällä alkaa kutsua Janea äidiksi, sillä Vivian hääräsi enimmäkseen vahempien lasten ja läksyjen parissa.

Iltapalalla tapahtui pupun toinen tuleminen.

"Hei, etkös sinä ollut viimeksi sininen? Ja minähän sanoin, ettet saa tulla tänne. Mene pois!" Jane sanoi.

"Mitä sanoit, äiti?" Vivian kysyi.

"Niin sitä vaan että... eikun... Enhän minä mitään", Jane vastasi ja Vivian lähti hieman epäluuloisena nukkumaan.

"Etkö nyt jo usko, mene pois! En halua sinua tänne!" Jane äyskäisi juuri kun Göran oli tulossa paikalle.

"No okei, rouva äkäpussi. Otan vain sen voileivän ja menen katsomaan tv:tä, jos seurani ei kelpaa", Göran sanoi loukkaantuneena. Jane ei tiennyt mitä sanoa korjatakseen väärinkäsityksen, joten ei sanonut mitään.

Göranin ura oli junnannut paikallaan jo pitkään, sillä hän oli edelleen pelkkä kansanedustaja. Hän yritti kovasti kehittää puhetaitoaan ylennyksen toivossa, mutta alkoi jo luovuttaa, sillä vanhuus kolkutti ikävästi ovella.

Oli Deaconin aika kasvaa teini-ikään.

"Hei, minullahan on muskelit!" hän iloitsi nähdessään kasvun tuloksen.

Poika lähti samana iltana yliopistolle vanhempien sisarusten seuraksi.

Malina oli jostakin syystä huolissaan siskontyttärestään, vaikka tällä oli kaikki ihan hyvin. Nainen tuli kutsumattakin kanniskelemaan Kikiä ympäri taloa.

Janella sen sijaan ei ollut kaikki kunnossa. Hän pelästyi valtavasti nähdessään pupun jälleen kerran.

"Mitäs silmällesi tapahtui? Senkin silmäpuoli, hahhahhaa!" Jane pilkkasi. "No, onkos sinulla vielä jotain sanottavaa? Taisi kissa viedä kielen. Vai menikö pupu pöksyyn? Hihihah."

Jälleen oli Dawnin aika varttua, mutta tällä kertaa oli sankarina myös Kiki.

Dawnista tuli täsmälleen isoveljensä Declanin näköinen, kun taas Kiki ei tietenkään muistuta perheenjäseniään.

Nyt kun kaikki lapset olivat jo vähintään kouluikäisiä, päätti Vivian kääntää uuden sivun elämässään ja aloitti työn armeijassa.

"Jane..." kani aloitti taas, mutta tällä kertaa Jane menetti hermonsa. Hän huitaisi mopillaan niin lujaa kuin pystyi, muttei osunut mihinkään, ainakaan massattomaan mielikuvituskaniinsa. Sen sijaan hän liukastui märällä lattialla, horjahti taaksepäin, löi päänsä altaan reunukseen ja putosi veteen.

Mitään ei ollut enää tehtävissä. Kanikamu viipyi paikalla hetken, kunnes häipyi, eikä enää tullut takaisin.

Hovimestari Timppa joutui tekemään uransa kamalimman löydön tullessaan siivoamaan takapihaa. Göran oli murtunut ja itki vuolaasti, sillä olihan hän aina pitänyt anopistaan.

Lapsille ei kerrottu tapaturman yksityiskohtia, joita vanhemmatkaan eivät oikeastaan tienneet. Lapset luulivat, että mummu oli kuollut onnellisesti vanhuuteen, mutta se ei lohduttanut varsinkaan Damienia. Poika ei voinut olla ajattelematta, pääsikö mummu taivaaseen vai syntyikö lehmäksi, ja itki tämän takia monta kertaa päivässä. Menetystä paikkaamaan hankittiin kissanpentu, jota muksut olivat jo pitkään toivoneet.

Kisulin nimeksi laitettiin Plutonium, mutta tuttavallisesti häntä kutsutaan Plutoksi.

Göran oli luovuttanut uransa suhteen. Hän pisti ranttaliksi ja paistoi itselleen munakkaan, eikä enää jaksanut ajatellakaan kuntoilua tai karismaharjoitusta.

Oli nimittäin iltapäivä, jolloin hänen ja Vivianin olisi aika ruveta eläkepäiville. Paikalla olivat lapset ja hovimestari.

Göranista tuli charmantti harmaahapsi.

Vivian sai vaaleat hiukset, muttei pitänyt niistä ja saikin takaisin oman värinsä.

Göran jätti paikkansa eduskunnassa nuoremmalle polvelle. Hän oli sitä mieltä, ettei vanhanaikaisten papparaisten ollut hyvä olla päättämässä nuorten opiskelijoiden tukiaisista ja sen sellaisista. Myös Vivian jäi eläkkeelle työstä, jossa oli ehtinyt viettää huiman yhdeksäntuntisen työpäivän.

Vanhemmat eivät enää laskeneet lapsiaan altaalle ilman vahtijaa ja uimarenkaita, sillä pelkäsivät heidän hukkuvan. Vahdit vain herpaantuivat helposti, sillä päivän juorut olivat niin mehevät.

Seuraavana päivänä oli jälleen synttärit. Nelosten oli aika ruveta teineiksi.

Dustin.

Damien.

Damon.

Daylin. Perijän valinta olisi ollut piinallista, ellen olisi sitä jo tehnyt.

Vanhukset olivat toistensa kimpussa koko ajan, sillä talossa ei ollut enää muuta tekemistä. Nelosetkin päättivät jo lähteä pois kotoa opiskelemaan. Vivian oli laskenut, että heidän kultavuosipäiväänsä vietettäisiin juuri samana päivänä kun Deacon palaisi yliopistolta kotiin.

Tätä päivää odotellen vanhuspari harjoitti hempeilyn lisäksi liikuntaa, sillä pitihän heidän pystyä tanssimaan merkkipäivänä niin, ettei häävalssi jäisi huonon kunnon vuoksi kesken.

Plutostakin oli tähän mennessä kasvanut jo iso mirri. Tai siis kolli.

***

Deacon siis sai perijän kunnian. Hän valitsi pääaineekseen matematiikan, jonka avulla saisi hyväpalkkaisen työn, olihan hän sentään mammonatavoitteinen. Yleensä hän kuitenkin löysi itsensä lukemasta scifiä matikan sijaan.

Opiskelutovereina Deaconilla oli tietysti sisaruksensa, jotka olivat jo hieman pidemmällä opinnoissaan.

Kukin heistä oli jo opintojensa loppusuoralla, joten kolmikolla riitti hyvin aikaa huvitteluun.

Ei kestänyt kauaakaan kun Dillian jätti veljensä ja lähti muille maille.

Deacon oli todellakin valinnut väärän pääaineen. Yhtälöt ja derivointi kylläkin sujui häneltä, mutta hän ei jaksanut keskittyä sellaiseen näpräämiseen. Hän olisi halunnut vaihtaa aineensa johonkin urheilulliseen, mutta opistolta ei löytynyt sellaista. Niinpä hän joutui kuluttamaan energiansa naruhyppelyyn.

Oli Deaconilla naisiakin ollut, tosin treffipalvelun kautta tavattuja. He eivät kuitenkaan olleet olleet miehen mieleen, sillä yksikään ei ollut blondi. Deacon kun piti vain blondeista, joten hän sai oppia olemaan yksin.

Declan oli tuona aikana muuttanut hiustyyliään radikaalisti, ja sai eräänä päivänä opinnot suoritettua. Hän lähti pois ja jätti Deaconin kaksin Dawsonin kanssa.

Dawson oli haka shakissa. Hän suorastaan pakotti pikkuveljensä pelaamaan kanssaan, mutta Deacon ei älynnyt pelin sääntöjä.

"Siis miksei tuo heppa voi mennä suoraan? Ja miksi mulla ei ole toista tornia?" hän ihmetteli.

"No koska söin sen..." Dawson vastasi ties monetta kertaa.

"Ihan tyhmä peli. En viitsi pelata kun syöt kaikki mun nappulat", Deacon sanoi ja lähti hyppimään narua.

Dawson valmistui myös ja jätti Deaconin yksikseen. Mies yritti saada cheerleaderista ystävän, mutta tämä ei halunnut edes halata.

"Ei se mitään, en edes pidä bruneteista..." mies totesi ja lähennellyksi tulemista pelkäävä tyttö liukeni pois.

Loppuajan hän vietti väsäten lumiukkoja seurakseen. Ukot kokivat karvaan kohtalon, sillä niiden rikkominen oli Deaconista paljon hauskempaa kuin tekeminen.

Arvosana ei ollut kummoinen, mutta mies kuitenkin pääsi takaisin kotiin.

"Hei meillähän on kissa!" mies iloitsi.

"Ai tapasit jo Pluton. No tulepa halaamaan äitiäsikin", Vivian sanoi.

Perijän paluun kunniaksi syötiin oikein yhdessä ja kyseltiin kuulumisia.

"Noo, onkos meidän pojalla jo joku kiva tyttö?" Göran uteli ja sai Deaconin punastumaan.

"Eihän minulla vielä..." Deacon vastasi vältellen isänsä katsetta, sillä tiesi asian olevan tälle tärkeä.

"No Göran, onhan tässä vielä aikaa. Deacon on vielä nuori ja komea, kyllä hän kohta jonkun löytää", Vivian sanoi iloisesti.

"No kunhan et liiaksi vetkuta", Göran sanoi vakavasti, mutta iski lopuksi silmää ja sanoi: "Haluan näes tavata lapsenlapsenikin."

Todistusaineistoa: Vivian sai elämäntoiveensa toteutumaan. Se oli siis kultavuosipäivän vietto, eikä "saa kymmenen lasta", niinkuin joku on ehkä saattanut luulla. =D

Kultavuosipäivää siis vietettiin. Paikalle oli saapunut alipukeutuneita Vivianin sisaruksia ja eno(?) Seth. Niin ja Andyn tytär Maribell, mutta itse Andy ei jostain syystä päässyt.

Tytöt pelottelivat Maribell-serkkuaan heittelemällä tähtisädesadetikkuja ilmaan.

Deacon oli lupautunut hoitamaan DJ:n virkaa, jotta juhlaväki sai panna jalalla koreaksi. Vieraat eivät kuitenkaan uskaltaneet, mutta juhlakalut senkin edestä.

Ei näitä pippaloita tietenkään ihan turhan takia vietetty. Parin lempi leiskui yhä kuin silloin alussakin.

Deacon laittoi viimeisen hitaan soimaan ja lähti sisälle, sillä oli jo väsynyt katselemaan vanhempiensa pyörähtelyä.

Oli alkanut sataa ja vieraatkin olivat jo kaikonneet, mutta vanhukset jaksoivat yhä vain tanssia.

Deacon päätti tehdä vanhemmilleen palveluksen ja yritti sääkoneen avulla lopettaa sateen. Se onnistuikin, mutta...

... yhtäkkiä mies sai mojovan sähköiskun ja samassa sähköstä aiheutuva valo peitti kaiken alleen.

***

"Herra?" kuului outo ääni jossakin kaukana, mutta kuitenkin lähellä. "Herra, herätkää nyt!"

---

Pisteet: 14 - 2 (jokaisella lapsella samat vanhemmat) = 12 pistettä

Mitä Deaconille kävi? Sehän tietysti selviää seuraavassa osassa.